European Business Wallet -ehdotuksen taustalla oleva analyysi selitettynä

Ei virallista vaikutustenarviointia

Tarkkaan ottaen tästä ehdotuksesta ei ole tehty vaikutustenarviointia. Komissio myönsi poikkeuksen sillä perusteella, että Business Walletit rakentuvat suoraan sille toimintalinjalle, jonka se oli jo arvioinut vuonna 2021 eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksen yhteydessä, ja noudattavat silloin ensisijaiseksi valittua vaihtoehtoa: yhdenmukaistettua lompakkokehystä, jolla on oikeusvaikutus koko unionissa ja joka on mukautettu ammattikäyttöön. Sen sijaan komissio laati yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa odotettuja kustannuksia ja hyötyjä analysoidaan yksityiskohtaisesti.[1]

Asiakirja SWD(2025) 837 noudattaa silti tuttua rakennetta: ongelman määrittely, miksi EU:n pitäisi toimia, tavoitteet, toimintavaihtoehto, sen vaikutukset ja miten niitä seurattaisiin. Sen tukena on NTT Datan johtaman konsortion ulkopuolinen tutkimus, kysely, johon saatiin 65 vastausta sen tavoittamilta 340 sidosryhmältä, sekä 14 syvähaastattelua.[12]

Ongelma, jota se kuvaa

Asiakirjassa tunnistetaan kaksi ongelmaa. Se esittää ne yrityksiin keskittyvänä jatkona niille ongelmille, jotka vuoden 2021 EUDI-lompakkoa koskeva vaikutustenarviointi totesi yksityishenkilöiden osalta.[12]

• Yritykset ja julkisen sektorin elimet tarvitsevat parempia tapoja tunnistautua verkossa ja osoittaa, kuka saa toimia niiden puolesta, etenkin rajojen yli. Yhdessä jäsenvaltiossa myönnettyjä yritystunnisteita ei aina tunnusteta toisessa. Elinkeinonharjoittajat, itsenäiset ammatinharjoittajat ja julkisen sektorin elimet jäävät usein niiden yritysrekisterien ulkopuolelle, jotka antavat EU:n laajuisen tunnisteen. Lisäksi digitaalisen valtuutuksen tai valtakirjan tallentamiseen ja tarkistamiseen ei ole vakiintunutta EU:n laajuista tapaa.
• Yrityksillä ei ole luotettavaa, oikeudellisesti tunnustettua tapaa jakaa lupia, todistuksia ja vaatimustenmukaisuustietoja digitaalisesti julkisen sektorin elinten kanssa ja keskenään rajojen yli. Samoja asiakirjoja toimitetaan yhä uudelleen, usein sähköpostitse, kuriirilla tai omien portaalien kautta, eikä henkilökohtaisen yksityisyyden ympärille rakennettua EUDI-lompakkoa suunniteltu sitä jäljitettävyyttä varten, jota yritykset tarvitsevat tarkastuksissa ja vaatimustenmukaisuudessa.

Se johtaa ne kolmeen taustatekijään:[12]

• Markkinoiden ja teknologian muutos pilvipalveluista ja tekoälystä datapohjaiseen raportointiin luo yrityksille ja julkisen sektorin elimille uusia luottamuspalvelutarpeita.
• Kun yhä useampi yritys käy kauppaa rajojen yli, pirstaloituneet kansalliset vaatimustenmukaisuusprosessit moninkertaistavat niiden kustannukset.
• Yhteen toimimattomat järjestelmät estävät julkisen sektorin elimiä tunnistamasta yrityksiä ja viestimästä niiden kanssa turvallisesti ja tehokkaasti.

Siitä, miksi toimijana pitäisi olla EU eikä kukin jäsenvaltio erikseen, asiakirjassa todetaan, että kansalliset järjestelmät on rakennettu kotimaiseen käyttöön ja ne eroavat oikeusvaikutukseltaan, soveltamisalaltaan ja tekniseltä toteutukseltaan. Tämä haittaa sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta ja vääristää kilpailua yritysten välillä sen mukaan, mihin ne ovat sijoittautuneet. Oikeusperustaksi se nimeää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artiklan, saman kuin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksessä.[12]

Mihin se pyrkii

Yleistavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa vähentämällä yritysten ja julkishallinnon hallinnollista rasitetta digitaalisen tunnistamisen, todentamisen ja oikeudellisesti pätevän tiedonvaihdon avulla. Tästä seuraa kaksi erityistavoitetta:[12]

• Vähentää hallinnollista rasitetta, sujuvoittaa vaatimustenmukaisuusprosesseja ja parantaa palvelujen tarjontaa.
• Varmistaa, että yrityksillä ja julkisen sektorin elimillä on rajat ylittävästi käytettävissään turvallinen ja luotettava digitaalinen tunnistaminen, joka vastaa käyttäjien tarpeita ja markkinoiden kysyntää.

Perusskenaario ja vaihtoehdot

Asiakirjassa ei verrata useita toimintavaihtoehtoja. Se ottaa lähtökohdaksi toimintavaihtoehdon 3, joka oli ensisijainen vaihtoehto vuoden 2021 EUDI-lompakkoa koskevassa vaikutustenarvioinnissa, ja käsittelee sitä sekä perusskenaariona että ainoana tarkasteltuna toimintavaihtoehtona, räätälöitynä yritysten ja julkisen sektorin elinten tarpeisiin.[12]

Perusteena on johdonmukaisuus: koska eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehys on jo voimassa ja sen tekninen arkkitehtuuri määritelty, asiakirja pitää digitaalisen identiteettilompakon mallia ainoana toimivana ratkaisuna, jolla kaksi lompakkotyyppiä pysyvät yhdenmukaisina ja yhteentoimivina, ja kuvaa Business Walletit kyseisen kehyksen laajennukseksi eikä erilliseksi kehykseksi.[12]

Tässä vaihtoehdossa julkisen sektorin elinten olisi mahdollistettava vähimmäisjoukko ydintoimintoja: tunnistaminen ja todentaminen, hyväksytyt sähköiset allekirjoitukset ja leimat, sähköisten attribuuttitodistusten vaihtaminen sekä virallisten tiedoksiantojen vastaanottaminen. Näiden toimintojen kautta tehdyillä toimilla olisi sama oikeusvaikutus kuin paperilla tai henkilökohtaisesti asioiden. Yritysten ei olisi pakko käyttää Walletia, ja elinkeinonharjoittajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat voisivat käyttää EUDI-lompakkoaan joihinkin erillisiin palveluihin täysimittaisen Business Walletin ostamisen sijaan.[12]

Käyttötapaukset, joita se havainnollistaa

Ehdotettu asetus itsessään olisi käyttötapausneutraali: se ei asettaisi tiettyjä käyttötarkoituksia etusijalle. Havainnollistaakseen, miten se voisi toimia, asiakirja luettelee sidosryhmien esiin nostamia käyttötapauksia:[12]

• Asiakkuuden avaaminen ja asiakkaan tuntemisvelvollisuus (tunne asiakkaasi): varmennetut todisteet asiakirjojen manuaalisen keräämisen sijaan.
• Oikeudellinen edustus: valtakirjojen myöntäminen, peruuttaminen ja seuraaminen digitaalisesti.
• Julkiset hankinnat: ennalta hyväksytyt todisteet, joita voidaan käyttää uudelleen useissa tarjouskilpailuissa.
• Liiketoiminta rajojen yli: varmennettujen todisteiden toimittaminen muiden jäsenvaltioiden viranomaisille ilman henkilökohtaista käyntiä.
• Verohallinto ja sähköinen laskutus: luotettavat tunnisteet ja varmennetut arvonlisäverotiedot.
• Toimitusketjut: varmennettujen toimittajatietojen ja tuotetodisteiden, kuten digitaalisen tuotepassin, yhdistäminen.

Kustannukset, jotka se mallintaa

Lompakon haltijat maksaisivat ensimmäisenä vuonna kertaluonteisia kustannuksia (koulutus ja käyttöönotto, aktivointi ja IT-toteutus sekä hankinta tai sopimusten tekeminen) ja sen jälkeen toistuvan lisenssi- ja ylläpitomaksun. Komissio arvioi organisaatiokohtaiset keskimääräiset kustannukset seuraavasti:[12]

Kaikkien julkisen sektorin elinten oletetaan ottavan Walletin käyttöön, koska niiden olisi pakko hyväksyä se. Mallin laskemien 95 825 julkisen sektorin elimen osalta tämä tekee noin 7,3 miljardia euroa ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen noin 1,15 miljardia euroa vuodessa. Jos 75 % yrityksistä ottaisi sen käyttöön, niiden kustannukset olisivat yhteensä noin 45,5 miljardia euroa ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen noin 20,4 miljardia euroa vuodessa.[12]

Elinkeinonharjoittajille ja itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka käyttävät sen sijaan EUDI-lompakkoaan, asiakirja arvioi nykyisten markkinahintojen perusteella erillisten palvelujen hinnaksi noin 45 euroa vuodessa uudesta viestintäkanavasta, ja sähköiset allekirjoitukset, leimat ja aikaleimat hinnoitellaan erikseen.[12]

Säästöt, jotka se mallintaa

Suoriksi hyödyiksi lasketaan vain säästöt, jotka syntyvät manuaalisen hallinnollisen työn vähentämisestä tai poistamisesta. Ne arvioidaan EU:n vakiokustannusmallilla: tuntikohtainen työvoimakustannus kerrottuna toiminnon viemällä ajalla, sen toistuvuudella ja sitä suorittavien organisaatioiden määrällä, kyselytietojen ja virallisten tilastojen pohjalta. Toiminnot jakautuvat kuuteen luokkaan:[12]

• Tunnistaminen ja valtuuttaminen
• Asiakirjojen ja tietojen vaihto
• Vaatimustenmukaisuus ja todentaminen
• Kirjanpito ja tiedonhallinta
• Luvat ja sertifiointi
• Rajat ylittävä koordinointi ja tunnustaminen

Kun kaikki julkisen sektorin elimet ja 75 % yrityksistä ovat mukana, komissio arvioi suurimmaksi suoraksi hyödyksi noin 169 miljardia euroa vuodessa olettaen, että jokainen manuaalinen prosessi korvataan. Sen vähimmäisarvio, joka perustuu kyselyyn vastanneiden odottamiin säästöihin (22 % julkisen sektorin elimillä, 36 % yrityksillä), on noin 58 miljardia euroa vuodessa.[12]

Kun kustannukset vähennetään, suurin nettohyöty tällä käyttöönottoasteella olisi noin 116 miljardia euroa ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen noin 147 miljardia euroa vuodessa. Vähimmäisoletuksilla se olisi noin 6 miljardia euroa ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen noin 37 miljardia euroa vuodessa. Asiakirja ennustaa myös enimmäishyödyn kymmenen vuoden ajalle hyötyjen pysyessä ennallaan, jolloin nettonykyarvo on noin 1 107 miljardia euroa.[12]

Asiakirjassa sama malli ajetaan myös alemmilla käyttöönottoasteilla. Alimmalla, noin 10 % yrityksistä, kokonaistulos on ensimmäisenä vuonna edelleen positiivinen, mutta julkisen sektorin elimet maksaisivat enemmän kuin säästävät, kunnes niiden kertaluonteiset kustannukset on katettu. Se pitää 75 %:n käyttöönottoa vaikuttavimpana ja tehokkaimpana tapana saavuttaa tavoitteet.[12]

Se kuvaa myös välillisiä hyötyjä, kuten vähäisempiä petoksia, suurempaa luottamusta digitaalisiin liiketoimiin ja pienempiä paperista ja matkustamisesta aiheutuvia päästöjä. Osa niistä on määritetty määrällisesti ja osa ei, ja ne pidetään erillään edellä mainituista suorista säästöistä.[12]

Miten tämä liittyy säästöjen päälukuihin

Mikään näistä mallinnetuista luvuista ei ole kumpikaan kahdesta liikkeellä olevasta pääluvusta. Komission 19. marraskuuta 2025 julkaisemassa lehdistötiedotteessa mainitaan yrityksille enintään 150 miljardin euron vuotuiset säästöt, ja sen politiikkasivulla mainitaan vähintään 160 miljardia euroa. Komissio ei sovita näitä kolmea yhteen.[3][2]

Molemmista pääluvuista ja mallin käyttämistä käyttöönottoasteista kerrotaan sivulla säästöarviot selitettynä.

Rajoitukset, jotka se myöntää