Neuvoston kanta

Mitä neuvosto muutti European Business Wallet -ehdotuksessa

Neuvosto hyväksyi 9. kesäkuuta 2026 yleisnäkemyksensä eli neuvotteluasemansa ehdotuksesta asetukseksi, jolla perustetaan European Business Wallets. Tällä sivulla tekstiä verrataan komission ehdotukseen COM(2025) 838 artikla artiklalta.[6][1]

Neuvoston teksti

Neuvoston lehdistötiedote yhdistää sen yleisnäkemyksen neuvoston asiakirjaan ST 7659/26, joka on puheenjohtajavaltio Kyproksen 22. toukokuuta 2026 päivätty ilmoitus pysyvien edustajien komitealle. Sen liitteessä on koko asetus, ja siinä komission ehdotukseen tehdyt lisäykset on lihavoitu ja poistot yliviivattu.[6][13]

Alla oleva taulukko kattaa sisällölliset muutokset. Siitä on jätetty pois toimitukselliset muutokset, joita puheenjohtajavaltio myös teki, kuten viimeistellyt sanamuodot ja uudelleen numeroidut ristiviittaukset, eikä se kata johdanto-osan kappaleita eikä liitettä.[13]

Neuvoston oma tiivistelmä

Neuvosto nosti lehdistötiedotteessaan esiin viisi muutosta:

Yhteentoimivuus: lompakoiden olisi täydennettävä eikä korvattava olemassa olevia kansallisia yritysten välisiä sekä yritysten ja viranomaisten välisiä järjestelmiä.[6]
Vastaavuus: lompakon kautta tehdyt toimet säilyttävät oikeudellisen vastaavuutensa paperiin nähden, mutta kansallisia hallinnollisia ja menettelyllisiä vaatimuksia sovelletaan edelleen.[6]
Valtuutukset: valtuutusjärjestelmän ei ole tarkoitus vaikuttaa kansalliseen tai unionin oikeuteen perustuviin valtakirjoihin tai lakisääteiseen edustusvaltaan.[6]
Tarjoajat: korkeampi kynnys lompakon tarjoajaksi ryhtymiselle, täytäntöönpanosäädökset hakijoiden toimitettavista asiakirjoista ja vahvempi rooli kansallisille valvontaviranomaisille, kun tarjoaja rikkoo vaatimuksia järjestelmällisesti.[6]
Aikataulu: valvontaviranomaisille enintään 60 päivää 30 päivän sijaan tarjoajan hakemuksen käsittelyyn, ja määräajat on koottu yhteen ja yksinkertaistettu.[6]

Soveltamisala ja oikeusvaikutus

Artikla	Komission ehdotus	Neuvoston yleisnäkemys
2 artikla Soveltamisala	Asetus ei vaikuttaisi järjestelmiin, joita unionin oikeus edellyttää asiakirjojen ja tietojen vaihtamiseen toimivaltaisten viranomaisten välillä.[1]	Se ei vaikuttaisi myöskään kansallisen lainsäädännön edellyttämiin järjestelmiin, eikä se rajoittaisi toimia, joita jäsenvaltiot toteuttavat yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden ja puolustuksen alalla.[13]
3 artikla Määritelmät	Lompakon omistajat antaisivat "mandaatteja" "valtuutetuille edustajille". Talouden toimija olisi mikä tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tai niiden ryhmä, joka toimii kaupallisessa tai ammatillisessa ominaisuudessa.[1]	Mandaatit ja valtuutetut edustajat korvataan "valtuutuksilla", joita omistaja antaa lompakon käyttäjille tiettyjen toimien suorittamiseen nimetyssä lompakossa. Talouden toimijan määritelmässä mainittaisiin nimenomaisesti yhtiöt, henkilöyhtiöt, säätiöt, yhdistykset, toiminimellä toimivat elinkeinonharjoittajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat.[13]
4 artikla Vastaavuusperiaate	Toimella, joka tehdään jollakin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ydintoiminnoista, olisi sama oikeusvaikutus kuin samalla toimella, joka suoritetaan henkilökohtaisesti, paperilla tai muulla vaatimukset täyttävällä tavalla.[1]	Vastaavuus liittyisi niihin hyväksyttyihin luottamuspalveluihin, jotka ovat osa näitä toimintoja, ja se kattaisi myös valtuutetut lompakon käyttäjät. Uuden kohdan mukaan olemassa olevia unionin tai kansallisia vaatimuksia, jotka koskevat sähköisiä muotoja hallinnollisissa menettelyissä, sovelletaan edelleen.[13]

Mitä lompakko tekisi

Artikla	Komission ehdotus	Neuvoston yleisnäkemys
5 artikla Ydintoiminnot	Omistajat voisivat valtuuttaa useita käyttäjiä käyttämään lompakkoaan, hallinnoida ja peruuttaa näitä valtuutuksia sekä viedä tietonsa.[1]	Valtuutukset, myös rooleihin sidotut, eivät vaikuttaisi valtakirjoihin tai lakisääteiseen edustusvaltaan. Omistajat voisivat myös tuoda tietonsa, jotta ne voivat vaihtaa lompakon tarjoajaa.[13]
6 artikla Tekniset ominaisuudet	Omistaja otettaisiin käyttöön etänä valtuutetun edustajan kautta, jonka sähköisen tunnistamisen varmuustaso on "korotettu" tai "korkea".[1]	Käyttöönotto tapahtuisi laillisen edustajan tai muun siihen laillisesti valtuutetun henkilön kautta, ja sähköisen tunnistamisen varmuustason olisi oltava "korkea". Tarjoajien olisi myös annettava julkisen sektorin elimille, joilla ei ole lompakkoa, yksilöivä digitaalinen osoite erillisenä palveluna ja tehtävä lompakoista esteettömiä vammaisille henkilöille.[13]

Kuka voisi tarjota lompakkoa

Artikla	Komission ehdotus	Neuvoston yleisnäkemys
7 artikla Tarjoajia koskevat vaatimukset	Tarjoajien olisi täytettävä eIDAS-asetuksen 19 a artiklan vaatimukset, lukuun ottamatta hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia, jotka olisivat vapautettuja.[1]	Hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien vapautus poistetaan. Komissio hyväksyisi kahdeksan kuukauden kuluessa voimaantulosta täytäntöönpanosäädöksen siitä, miten arvioidaan, aiheuttaako tarjoaja riskin unionin turvallisuudelle, mukaan lukien kolmannen maan määräysvalta. Tarjoajilla olisi oltava ajantasainen riskinarviointi, ja niiden olisi päivitettävä itsearviointinsa 24 kuukauden välein tai aiemmin merkittävän poikkeaman tai olennaisen muutoksen jälkeen.[13]
11 artikla Tarjoajaksi ryhtyminen	Tarjoajaksi aikova tekisi ilmoituksen valvontaviranomaiselleen ja antaisi vaatimustenmukaisuusvakuutuksen. Viranomaisella olisi 30 päivää aikaa tarkastella ilmoitusta; jos se ei anna asiasisältöistä vastausta tuossa ajassa, ilmoitusta pidettäisiin täydellisenä. Hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat ohittaisivat tarkastelun.[1]	Ilmoituksesta tulee toimilupahakemus, jonka tueksi tarvitaan itsearviointiraportti ja riskinarviointi; olemassa olevia eIDAS-asetuksen mukaisia vaatimustenmukaisuuden arviointiraportteja voitaisiin käyttää uudelleen. Käsittelyaika olisi 60 päivää, eikä vastaamatta jättämistä enää pidettäisi hyväksyntänä: viranomaisen olisi perusteltava viivästys ja saatava käsittely päätökseen enintään 20 lisäpäivän kuluessa. Hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien nopea menettely poistetaan.[13]
12 artikla Tarjoajien luettelo	Valvontaviranomaiset ilmoittaisivat muutoksista komissiolle 24 tunnin kuluessa.[1]	3 työpäivän kuluessa. Komissio lisäisi luvan saaneen tarjoajan luetteloonsa tai poistaisi vaatimuksia noudattamattoman tarjoajan siitä kahden työpäivän kuluessa.[13]

Tunnistaminen ja eurooppalainen digitaalinen hakemisto

Artikla	Komission ehdotus	Neuvoston yleisnäkemys
8 artikla Omistajan tunnistetiedot	Komissio voisi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa asetetaan omistajan tunnistetietoja koskevat vaatimukset, mutta sen ei olisi pakko.[1]	Komission olisi hyväksyttävä ne vuoden kuluessa voimaantulosta. Jäsenvaltiot voisivat myös ilmoittaa välittäjäalustan, joka toimii niiden aitojen lähteiden puolesta.[13]
9 artikla Yksilöivät tunnisteet	Omistaja, jolla ei ole eurooppalaista yksilöivää tunnistetta (EUID), saisi täytäntöönpanosäädöksen nojalla luodun yksilöivän tunnisteen.[1]	Tunniste luotaisiin pyynnöstä tai silloin, kun omistajalle tarjotaan lompakko.[13]
10 artikla Eurooppalainen digitaalinen hakemisto	Vain lompakon omistajilla, heidän valtuutetuilla edustajillaan ja lompakon tarjoajilla olisi pääsy hakemistoon. Tarjoajat välittäisivät muutokset yhden työpäivän kuluessa.[1]	Asettaa vähimmäistiedot (virallinen nimi, yksilöivä tunniste, digitaalinen osoite, sijoittautumismaa), lisää hakemistoon julkisen sektorin elimet, joilla ei ole lompakkoa, avaa pääsyn jäsenvaltioiden viranomaisille ja velvoittaa tarjoajat tarkistamaan omistajan tiedot vähintään 72 tunnin välein.[13]

Valvonta ja seuraamukset

Artikla	Komission ehdotus	Neuvoston yleisnäkemys
13 artikla Valvonta	eIDAS-asetuksen nojalla jo nimetyt valvontaviranomaiset valvoisivat lompakon tarjoajia ja voisivat poistaa vaatimuksia noudattamattomat tarjoajat luettelosta. Jos kansallinen viranomainen jättäisi toimimatta, komissio voisi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä korjaavista toimenpiteistä, mukaan lukien väliaikainen keskeyttäminen.[1]	Kukin jäsenvaltio nimeäisi toimivaltaisen viranomaisen, uuden tai olemassa olevan, tai sopimuksen perusteella toisen jäsenvaltion viranomaisen. Valvontaviranomaiset ilmoittaisivat vaatimusten noudattamatta jättämisestä komissiolle sen sijaan, että poistaisivat tarjoajia itse. Komissio voisi puuttua asiaan vain järjestelmällisissä rikkomuksissa yhdessä valvontaviranomaisen kanssa ja keskeyttää tarjoajan toiminnan väliaikaisesti päätöksellä annettuaan sille ensin mahdollisuuden korjata tilanne. Jäsenvaltiot voisivat päättää, sovelletaanko sakkoja kansallisiin viranomaisiin; enimmäismäärä, 2 % maailmanlaajuisesta vuotuisesta liikevaihdosta, säilyy ennallaan.[13]
15 artikla Unionin yksiköiden valvonta	Komissio valvoisi kaikkia lompakoita tarjoavia unionin yksiköitä.[1]	Komissio valvoisi muita unionin yksiköitä kuin unionin toimielimiä ja toimisi täysin riippumattomasti.[13]

Julkisen sektorin elimet

Artikla	Komission ehdotus	Neuvoston yleisnäkemys
16 artikla Julkisen sektorin elinten velvollisuudet	24 kuukauden kuluttua voimaantulosta julkisen sektorin elinten olisi annettava yritysten tunnistautua, allekirjoittaa tai sinetöidä, toimittaa asiakirjoja sekä lähettää tai vastaanottaa ilmoituksia lompakolla. Asiakirjoja ja ilmoituksia varten ne tarvitsisivat oman lompakon, jossa on hyväksytty sähköinen kirjattu toimitus. Olemassa olevia vaihtoehtoja voitaisiin käyttää sen sijasta 36 kuukauden ajan voimaantulosta.[1]	Kiinteä määräaika, velvoite omistaa lompakko ja poikkeus poistetaan. Jäsenvaltiot toteuttaisivat asianmukaiset organisatoriset ja tekniset toimenpiteet, ja velvoitetta sovellettaisiin kaksi vuotta sen jälkeen, kun viimeisiä täytäntöönpanosäädöksiä aletaan soveltaa (ks. 22 artikla).[13]

Kolmannet maat

Artikla	Komission ehdotus	Neuvoston yleisnäkemys
17 artikla Kolmansien maiden lompakot	Komissio voisi arvioinnin jälkeen tunnustaa kolmansien maiden lompakot tai kehykset vastaaviksi, jos ne ovat yhteentoimivia eIDAS-luottamuskehyksen kanssa.[1]	Niiden olisi myös tarjottava vastaava turvallisuustaso, ja arvioinnissa olisi otettava huomioon ainakin tietosuoja, kyberturvallisuus ja riippumattomuus korkean riskin hallitusten määräysvallasta.[13]
18 artikla Unionin ulkopuoliset yritykset	Jäsenvaltiot tekisivät yhteistyötä, jotta mikään unionin ulkopuolelle sijoittautunut yritys ei saa useampaa kuin yhtä tunnistetietokokonaisuutta.[1]	Tämän tekisivät kansalliset valvontaviranomaiset, jotka voisivat käyttää siihen eurooppalaista digitaalista hakemistoa. Myös käyttöönoton suorittavan edustajan henkilöllisyys todennettaisiin.[13]

Uudelleentarkastelu ja aikataulu

Artikla	Komission ehdotus	Neuvoston yleisnäkemys
21 artikla Arviointi ja uudelleentarkastelu	Komissio raportoisi asetuksesta kolmen vuoden kuluttua voimaantulosta.[1]	Viiden vuoden kuluttua voimaantulosta, ja raportti kattaisi ajan- ja kustannussäästöt, jos niistä on tietoa, käyttöönoton laajuuden sekä erityisen arvion vaikutuksista mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.[13]
22 artikla Voimaantulo ja soveltaminen	Asetusta sovellettaisiin vuoden kuluttua voimaantulosta.[1]	Joitakin säännöksiä, muun muassa täytäntöönpanosäädöksiä ja valvontaa koskevia, sovellettaisiin voimaantulosta alkaen, suurinta osaa asetuksesta vuoden kuluttua siitä, kun viimeistä luetelluista täytäntöönpanosäädöksistä aletaan soveltaa, ja 16 artiklaa kaksi vuotta sen jälkeen. Useimmat täytäntöönpanosäädökset olisi annettava vuoden kuluessa voimaantulosta. Mitään näistä päivämääristä ei tiedetä, koska asetusta ei ole hyväksytty.[13]

Entä Euroopan parlamentti?

Parlamentti ei ole vielä hyväksynyt kantaansa. Sen vastuuvaliokunta ITRE äänesti 10. syyskuuta 2026 mietintönsä hyväksymisen ja toimielinten välisten neuvottelujen aloittamisen puolesta, ja mietintö (A10-0240/2026) jätettiin täysistunnon käsiteltäväksi 23. syyskuuta 2026. Parlamentin menettelytietueen mukaan asia odottaa parlamentin ensimmäisen käsittelyn kantaa.[4]

Tällä sivulla verrataan vain neuvoston tekstiä. Parlamentin muutokset lisättäisiin rinnalle, kun parlamentti on hyväksynyt kantansa. Katso, missä vaiheessa asia on

Toteuttaja CredencoKatso kaikki lähteet, joihin tämä sivu viittaa →